Kasvatetaan kulttuuria!
”Se esitys oli kyllä ihan tosi hieno”, kommentoi perheemme teini joulukuisena iltana Suomen Kulttuurirahaston rahoittamaa Taidetestaajat -reissuaan Helsinkiin. Päivä oli ollut pitkä, teini heräsi matkaan jo ennen neljää aamuyöllä ja kotona oltiin 19 aikaan illalla. Kokemus kuitenkin tuntui korvaavan matkustamiseen käytetyt tunnit. Itse olin vilpittömän iloinen lapsen mahdollisuudesta tutustua Kansallisoopperan toimintaan. Kyseiseen reissuun ei tällä hetkellä olisi perheellämme muuten ollut resursseja ja kokemus olisi varmasti jäänyt saamatta.
”Se mua äiti vähän ärsytti, että moni ei osannut siellä katsomossa oikeen olla, niinku taputtaa oikeissa kohdissa tai sellasta,” jatkoi teini analyysiaan. Ilmeisesti tämä oli kokolailla ollut reissun suurin murhe, joten aika hyvin oli katsomolliselta kasiluokkalaisia esitys sujunut, vaikka varmasti ei ollut yksi tai kaksi nuorista ensimmäistä kertaa katsomossa.
Somessa tuttavani pienestä ammattiteatterista murehti sitä, että nuoret eivät teatterin katsomoon löydä. Allekirjoitan haasteen. Kohtuullisen vahvasti teatterimaailmaan työelämässä kietoutuneena voin todeta häpeäkseni, että lapsia tulee vietyä teatteriin ihan liian vähän. Arki tuntuu olevan liian kallista ja kiireistä nykyään edes ruokakauppaan lähtemiseen. Taidetestaajat -hanke on todella ilahduttava ja merkittävä avaus, mutta se ei saisi olla ainoa.
Nyt kun korona hellittää otettaan toivoisin julkisten tahojen lähtevän entistä vahvemmin mukaan kulttuurinkuluttajien kasvattamiseen. Meidän aikuisten elämässä pari vuotta on pieni vilahdus, mutta lasten ja nuorten elämässä se on pieni ikuisuus. Miten kaikki lapset ja nuoret saisivat vuosittain mahdollisuuden käydä esimerkiksi teatterissa, tanssiesityksessä tai sirkuksessa? Varsinkin he, joilta monet aiemmilla vuosiluokille tarjotut kokemukset ovat jääneet pandemian jalkoihin. Voisivatko myös harrastajateatterit jotenkin olla mukana tässä yleisötyössä? Mitä jo tehdään ja voisiko sen monistaa muillekin? Kaikki lapset ja nuoret eivät halua itse näyttämölle, mutta kaikkia voidaan kasvattaa kulttuurin kokijoiksi. Ehkäpä heistä näin saataisiin myös myöhemmin lisää harrastajia tai muuten vaan myös kulttuurillisesti valveutuneita kansalaisia. Nuorissa on tulevaisuus ja kulttuurin sanotaan olevan tulevaisuuden hyvinvoinnin kasvualusta. Aloitan itse tekemällä uuden vuoden lupauksen: vien lapseni ensi vuonna teatteriin useammin!
Hyvää ja rentouttavaa joulun aikaa.
Mari Saarinen
Kirjoittaja on Suomen Harrastajateatteriliiton tuottaja
ja kolmen lapsen äiti Keski-Suomesta