Harrastajateatteritoiminnasta arjen hyvinvointia

On elämän suuri ilo olla mukana Suomen Harrastajateatteriliiton toiminnassa ja vieläpä aitiopaikalla. Tulin valituksi vuoden alussa liiton varapuheenjohtajaksi ja saan tehdä rakkaan harrastukseni myötä myös vaikuttamistyötä liiton hallituksesta käsin laajemmin. Ihailen liiton henkilökunnan ja muiden aktiivien sitoutunutta, kehittävää ja iloista otetta liittyen erilaisiin tapahtumiin, koulutuksiin, tiedotukseen, tukeen, palkintoihin, tunnustuksiin, erityisryhmiin, vähemmistöihin ja myös kansainväliseen toimintaan. Jäsenyhdistyksiä kuullaan ja tavataan ja heidän tarpeensa otetaan huomioon liiton toiminnassa.

Oman kokemukseni mukaan sanoisin harrastajateatteritoimintaa kokonaisvaltaisimmaksi harrastukseksi. Monien muiden harrastusten tavoin siitä saa voimavaroja, esiintymisen, sosiaalisuuden ja elämisen taitoja, resilienssiäkin arkeen, myös hyvinvoinnin suojaa ja terveyttä. Harrastajateatterin eräs erityispiirre tekee siitä kuitenkin poikkeuksellisen. Kyseessä on eri-ikäisten ihmisten ryhmäharrastaminen. Toiminnassa on mukana kaikenikäisiä ihmisiä pitämässä hauskaa yhdessä, auttamassa toisiaan, sekä ponnistelemassa yhteisen päämäärän eteen esim. talkoissa ja monissa tehtävissä täysin riippumatta yksilön sosioekonomisesta taustasta. Tähän harrastukseen kuuluu bonuksena myös jatkuva ihastuminen uusiin mukaan tuleviin ryhmäläisiin, joka on konkariharrastajalle se keskeinen asia, joka auttaa myös jaksamaan vastuunkantamisessa. Haikailen parinkymmenen vuoden taakse, aikaan jolloin perustamamme näytelmäkerhon olemisen ja tekemisen ilo kohotti arjen yläpuolelle ja joo-meininki oli keskeisin toimintaa ohjaava määre. Toiminnan ja työmäärän kasvaessa sekä vastuun painaessa, laskiessa euroja ja välillä pohtiessa aktiivisten talkoolaisten saatavuutta putkahtaa kuitenkin onneksi mieleen oman teatteriperheen uudet ja vanhat harrastajat. Jokainen harrastaja on ihana asia.

Harrastajateatteritoiminnan ihmiskäsityksestä voisi puhua paljon. Erään aktiivisen jäsenyhdistyksemme kotisivuilla se sanotaan hienosti: Toimintamme perustana on ihmiskäsitys, jossa jokainen ihminen on ainutkertainen ja oppii toimimaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Voisi sanoa, että tämä toiminta on parasta lääkettä tässä epävarmassa ajassa ja yhteiskunnassa, jossa miettii mihin uskaltaa tarttua ja minkä varaan voi elämänsä suunnan laittaa. Teatteriharrastuksessa pääsee hetkeksi irti arjesta ja voi vaikka hypätä hetkeksi olemaan joku muu.

Yhteiskunta on murroksessa. Myös harrastajateatteritoiminta. Yhteisöllisyyden ja talkookulttuurin uudet muodot ja haasteet ravistelevat toiminnan rakenteita.  Väestön ikääntyminen tuo vivahteensa niin katsomoihin, kuin harrastajaryhmiin. Voidaan kysyä, millaista teatteria kannattaa tehdä ja kenelle? Toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi tulisi satsata lasten ja nuorten teatteriin, joita tulisi saada katsomoihin ja tuotantoryhmiin mahdollisimman paljon mukaan. Tämä ei saisi olla kiinni toiminnan kannattavuudesta, eikä ohjelmistoja tulisi päättää pelkästään siitä näkökulmasta mikä tuo käyttötalouteen tuloja mahdollisimman varmasti. Tähän tarvittaisiin myös julkisten varojen kohdentamista. Teatterin harrastamiseen kuuluu myös se, että käydään katsomassa teatteria, kaikenlaista teatteria. Haastankin meidät Harrastajateatteriliittolaiset yhdistykset ja yksittäiset ihmiset käymään toistemme luona kylässä. Käydään katsomassa toistemme esityksiä! Kesäteatterisovelluksemme on tähän eräs oiva väline.

Vaikuttamistyö on itselleni tärkeä asia. Itse olen aktiivisesti mukana paikallisissa harrastajateatteriyhdistyksissä ja koemme toiminnassamme vahvasti strategisesti asemoituvamme paikalliseen elin-, veto-, ja pitovoimaan juuri tuon hyvinvoinnin tuottamisen näkökulmasta. Tuntuu, että taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikuttavuutta joutuu edelleen koko ajan jotenkin myymään ja sen mitattavuutta joudutaan erityisesti osoittamaan tunnusluvuilla ja euroilla. Kulttuurin budjetointiin tulisi kiinnittää huomiota paikallisesti ja valtakunnallisesti ja se tulisi nähdä investointina tulevaisuuden hyvinvointiin. Tämä kolmiyhteys täytyy turvata: harrastajateatterin puitteet, harrastajat ja yleisö. Tervetuloa kaikki teatteriharrastuksen pariin!

Joni Pitkonen
Kirjoittaja toimii Vaahterateatterissa ja on Suomen Harrastajateatteriliiton hallituksessa